lauantai 4. toukokuuta 2019

Takki auki ja soitellen sotaan: Jyväskylän Katujuoksu

Olen juossut puolimaratonin viimeksi monta vuotta ja yhdeksän täyspitkää maratonia sitten. Silloin puolikas oli päätavoitteeni, johon valmistauduin huolellisesti lepäämällä ja tankkaamalla. Nyt hoksasin kalenteria täytellessä, että onhan Katujuoksu! Milloinkas se on? Kas, sehän sopii kivasti kympin ja viitosen jälkeen ennen polkukasia. Ehdinkö varmasti toipua mattotestistä, joka on kaksi päivää ennen? No totta mooses, pitkiksenikin on nykyään pidempi kuin puolimaraton! Siispä ilmoittautumaan!

Olin siis käynyt erääseen tutkimukseen kuuluvassa juoksumattotestissä kaksi päivää ennen. Ensimmäistä kertaa sain tietää omat kynnysvauhtini ja kuntoprofiilini. Olen juossut maratonit aerobisella kynnykselläni, kympin taas hiukan yli anaeobisen kynnyksen ja oletin puolikkaan vauhdin olevan ihan anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Nämä päättelin vauhtien perusteella, sykkeitä en ole vuosikausiin mitannut. Maksimaalinen hapenottokykyni on tuon perusteella 45, mutta kansainvälisen maratoonarin vertailuarvo juoksemallani nopeudella 36. Melko tehotonta siis on meno.

Karttaa ihmettelemässä. Näkömuistillani siitä ei jää kovin paljon mieleen, mutta onneksi paikat ovat tuttuja.



Katujuoksun päivänä sää oli kertakaikkisen jännä. Kaksi lämpöastetta, aurinko pilkahteli pilvien lomasta, mutta ihan yhtäkkiä saattoi iskeä jäätävä tuuli ja lumisade. Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä pohdin, mitä ihmettä puen päälleni. Olin ensin ajatellut trikoitten lisäksi kahta paitaa, toinen pitkä ja toinen lyhyt. Päädyin tuulen ja tuiskun takia lyhyeen paitaan ja vettäpitävään takkiin. Se oli nappivalinta. Matkalla lähtöviivalle keskustelimme juoksutoverin kanssa siitä, miten moni jättää lähtemättä juoksutapahtumiin, koska pelkää olevansa liian hidas. Totesin, että lähden ihan kurillanikin, vaikka vauhtini ei päätä huimaa (vaikka en juokse kevyesti, se on toinen harhaluulo, että hitaat juoksevat pelkkää pk-löntystelyä!), jotta voisin olla viimeinen ja säästää jonkun muun siltä kohtalolta. Otin vauhtialueekseni 5:30-6:30 min/km. Se tuntui oikein sopivalta, juuri sitä vauhtia, jossa maitohapot vielä huuhtoutuvat pois. Juoksu kulki rennosti, en ollut tajunnutkaan, miten mukava matka puolimaraton on! Ei ole pahemmin hajalla juoksun aikana (kuten kympillä tai viitosella henkisesti) tai juoksun jälkeen (kuten täyspitkällä maratonilla fyysisesti).

Maalissa!

Reitti oli merkitty kalkkimaalauksella, joka tosin oli paikoin kulunut sateessa. Yhdessä kohtaa oli lähdetty vetämään viivaa väärään suuntaan, piirretty rastit virhemerkinnän yli ja jatkettu oikeaa reittiä. Tässä kohdassa joku meni harhaan. Toinen, mikä harmitti, oli se että en ole riittävän nopea ehtiäkseni katsomaan palkintojenjakoa. Nämä mielipahan aiheet kylläkin huuhtoutuivat hyvin nopeasti Aaltoalvarin kylpylän porealtaaseen, jonne pääsi ilmaiseksi juoksunumeroa näyttämällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

SisuXTrailille vuotta myöhässä

Lapinjärvellä järjestettävä SisuXTrail juostiin tänä vuonna kesäkuussa. Olin ilmoittautunut tähän tapahtumaan jo vuotta aiemmin, mutta pande...