torstai 18. heinäkuuta 2019

Melkein ex-tempore -polkumaraton: NUTS Ylläs Pallas 37 km

Parin kiemuran kautta päädyin ilmoittautumaan Ylläksen polkumaratonille. En ollut ajatellut koko asiaa ennen kesäkuuta, mutta niin vain olinkin menossa juoksemaan. Olimme perheen kanssa lomamatkalla Mallorcalla, kun naputtelin ilmoittautumisen menemään. Ajatus tuntui jännittävältä ja innostavalta. Kotiin päästyä aloitin kilometrien ja nousumetrien keräilyn. Opettajan ja perheenäidin toukokuu on niin täyteen ammuttu kaikenlaista juttua, että juoksemiselle ei ollut jäänyt juuri ollenkaan aikaa. Nyt pitäisi paikata tämä. Yllästä edeltävät lenkit viihdyinkin melkoisen tiiviisti lähipoluilla ja erityisesti ihanassa Karmitsan mäessä, jonka kautta yritin saada lenkkireitit menemään mahdollisimman usein.

Lähtöpaikka oli Äkäslompolossa, Jounin kauppakeskuksen edessä. Meitä oli kolme naista samalla matkalla. Yövyimme Äkäshotellissa, jonka aamupalaa juoksuaamuna jännitin hieman, lähinnä siltä kannalta mitä oikein uskaltaisin syödä. Yritin syödä tukevahkon, vatsaa rasittamattoman aamupalan. Startti oli kahdeltatoista ja Äkäshotellin sijainti ihanteellinen, kymmenen minutin kävelymatka lähtöpaikalle. Jännitti.

Ensimmäiset kuusitoista kilometriä juostiin helpoksi kehuttua latupohjaa. Inhosin sitä. Leveä, upottava baana, loivaa ylämäkeä, tylsät maisemat. Pohkeita poltti, laskin kilometrejä ja kuinka kauan tätä hirveyttä on vielä jäljellä. Onneksi ylämäki vaihtui alamäeksi ja pikkuhiljaa kintutkin alkoivat lämmetä. Ensimmäinen huolto oli Ylläsjärven hiihtokeskuksen pihassa, sitä odotin kuin kuuta nousevaa.

Olen aina kamppaillut juoksuissa vatsaongelmien kanssa. Nyt kokeilin strategiaa, joka perustui säännölliseen kiinteän helpon ruuan syömiseen. Leili 1,5 l oli täynnä Vitargo-juomaa ja taskuissa oli mukana vihreitä kuulia, rusinoita, suolapähkinöitä ja edellispäivänä vielä varmuuden varalta ostamiani Chimpanzee-nameja. Etenin tahdilla: 5 min välein kaksi huikkaa leilistä, 30 min välein (12.30, 13.00, 13.30,..., tasapuolikkaat helppo muistaa) vihreä kuula. Loppujen lopuksi söin pelkästään vihreitä kuulia, huolloissa perunalastuja ja suklaata. Ihme ja kumma, tämä toimi! Onkohan aiempi virheeni ollut se, että en syö alusta asti, vaan vasta loppumatkasta?

Ylläsjärven huollossa täytin leilin, siitä oli kulunut vähemmän kuin olin kuvitellut. Olin pakannut mukaan Vitargo-jauhetta minigripiin, kaadoin sitä leiliin ja vettä päälle. Söin, ja lähdin liikkeelle. Reitti lähti nosemaan Yllästunturin huipulle. Nopeasti huomasin olevani elementissäni, latupohjan tylsyys vaihtui tekemisen meininkiin! Oli ihanaa hikoilla rakkakivikossa ja tuntea pikkuhiljaa voimistuva tuuli. Tunturin päältä lähdimme laskeutumaan vanhaa kulunutta asfalttia pitkin. Lasku oli jyrkkä ja jännittävä, asfaltin päällä irtokiviä ja hiekkaa. Silti askel kulki keveästi ja luontevasti. Pian alusta vaihtui pehmeämpään ja mutkittelevaan polkuun ja latupohjaan. Kellokkaan huolto tuli vastaan ylättävän nopeasti, hetken oli epäusko reitin kulkiessa talon sisälle, huolto oli heti rakennuksen toisella puolella. Täytin taas leilin ja vedin kitaani syötävää.

Nyt askel jo painoi, kilometrit tuntuivat. Reitti kulki kohti Kesänkijärven rantaa. Kun järveltä lähdimme nousemaan Pirunkurun rakkakivikkoa ylös, otin vaihtelun iloisena vastaan. Kiipeäjien joukossa oli myös 105 km menijöitä, tuttujakin hurjia karpaaseja! Taas totesin, että mäet ja vaihtelu ovat minun juttu. Oli ihanaa päästä Kesänkitunturin päälle ja alkaa lasketella sieltä alas. Vihdoin viimein reitti oli oikeaa polkua, sitä jonka miellän poluksi: mutkia, kapealla uralla juurakoita ja kiviä. Loppumatka oli riemukkaan väsynyttä laskettelua alamäkeen. Ulkoreidessä tuntui pistävä lihaskipu, en antanut sen häiritä. Joku mies liittyi seuraani, juoksimme yhdessä loppumatkan.

Maalissa olo oli pirteän pöllämystynyt. Tuttu 105 km juoksija tuli kohtapuoliin perässäni maaliin. Oli aika huokaista, syödä ja siirtyä Äkäshotellin saunalle. Seurueeni oli pian kasassa ja kiirehdimme pihamaalle katsomaan, kun kaksi tuttua 160 km juoksijaa menisi kohta ohi. Ehdimme paikalle juuri sopivasti ihastelemaan supernaisten kulkua viimeisellä kilometrillä.

Sää oli juoksuun ihanteellinen, alle kaksikymmentä astetta ja pouta. Ötököitä en käytännössä huomannut. Tämä oli toinen polkumaratonini ja uskon vahvasti, että jatkoa seuraa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

SisuXTrailille vuotta myöhässä

Lapinjärvellä järjestettävä SisuXTrail juostiin tänä vuonna kesäkuussa. Olin ilmoittautunut tähän tapahtumaan jo vuotta aiemmin, mutta pande...