perjantai 6. elokuuta 2021

SisuXTrailille vuotta myöhässä

Lapinjärvellä järjestettävä SisuXTrail juostiin tänä vuonna kesäkuussa. Olin ilmoittautunut tähän tapahtumaan jo vuotta aiemmin, mutta pandemia laittoi suunnitelmat uusiksi. Tapahtuma oli minulle uusi ja Lapinjärvi täysin vieras paikkakunta. Olin menossa reissuun yksin, joten varasin majoitukseksi yhden hengen huoneen Hotelli Hanhesta.

Hotelli osoittautui oikein viihtyisäksi, mutta kaupassa oli käytävä, koska aamupalaa ei ollut tarjolla. Käytössä oli yhteinen keittiö, joka oli kyllä todella pieni ja välineiltään karsittu. Päädyin keittelemään aamupalaksi pikapuuroa huoneen vedenkeittimellä. Kauppareissun jälkeen kävin kävellen tutustumassa Lapinjärven kirkonkylään. Ihastuin paikkaan, se oli mielestäni todella viihtyisä vanhoine taloineen ja kapeine lehtipuiden reunustamine katuineen. Lapinjärven kirkonkylän on museovirasto listannut yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä, enkä ihmettele.

Aamulla mutustin aamupalaa ja valmistauduin juoksuun. Yö oli sujunut levottomasti, koska hotelliin oli majoittunut ryyppyporukka, joka piti meteliä. Respaan soittaminen onneksi rauhoitti tilanteen ja sain nukuttua ja toisena yönä juoksun jälkeen ei enää häiriötä ollut.

Syötyäni ja valmistauduttuani lähdin autolla kisapaikalle, jonne oli muutaman kilometrin matka. Paikalla oli jo väkeä ja tapasin naisen, joka oli yöpynyt Hotelli Hanhen pihapiirin vuokramökissä. Siellä oli ollut hyvin rauhallista ja pohdin, että mahdollisella ensi kerralla voisin harkita mökkiä itsekin. Lämpötila oli aamuyhdeksältä jo kahdessakymmenessä asteessa ja mietin kauhulla, kuinka kuuma päivä olisikaan tulossa. Ennusteet olivat luvanneet yli kolmeakymmentä astetta ja se sopisi minulle erittäin huonosti. 

48 km matka koostui siirtymäpätkän jälkeen kolmesta kierroksesta, yksi kierros oli kahdeksikon tyyppinen ja sisälsi keskellä pätkän, joka kuljettiin kahteen suuntaan. Huoltopisteitä oli kolme: molemmissa kahdeksikon lenkeissä yhdet ja keskellä yksi. Keskimmäiseen pisteeseen oli kuljetettu juoksijoiden omat drop-bagit. Näitten lisäksi oli vielä helteen vuoksi kaksi vesitankkia, joista sai kaataa vettä päälleen.  Huoltopisteillä oli tarjolla urheilujuomaa, suolaa ja pientä syötävää. Omaan drop-bagiin olin varannut shipsejä, vaihtosukat, urheilujuomajauhetta, varalötköpullon ja sauvat. Sauvat olivat sitä varten, että kuumuus tappaisi vauhdin ja meno menisi täysin kävelyksi. Olin kuitenkin unohtanut hanskat, joten sauvat olivat turhat. Myös reitti osoittautui paikoin niin ruohikkoiseksi, että sauvat olisivat senkin puoleen olleet mahdottomat käyttää.

Cut-off-aikoja ei ollut tapahtumassa annettu, mutta juuri ennen lähtöä ilmoitettiin, että viimeiselle kierrokselle ei enää klo 16 jälkeen päästettäisi helteen vuoksi. Starttasimme matkaan ja lämpö tuntui melko nopeasti jo painostavalta. Jännitti miten kaikki sujuisi. Päätin heti, etten edes yritä tempoa mitään aikoja, vaan tavoitteena on päästä maaliin mahdollisimman hyvävointisena. Kovin mäkinen reitti ei ollut, mutta vastaan tulevat mäet kävelin. Matka kulki kumpuilevassa maalaismaisemassa, talousmetsässä ja kallioilla. Polku oli paikoin hyvin heinäistä ja ajattelin silloin, että sauvoilla olisi täällä ihan turha yrittää. Ruohikon vastapainoksi oli pätkiä metsäautoteillä. 

Liivissä minulla oli mukana perinteiset evääni: vihreitä kuulia, suklaata, hunaja-suolapähkinöitä, karkeaa merisuolaa ja rakossa Wiggle-urheilujuomaa. Wiggleä en ollut testannut aiemmin, mikä on tyypillinen virhe. Olin kuitenkin tehnyt tämän päätöksen, koska yleensä pitkilläkin lenkeillä tykkään juoda vain vettä, joten tilaisuuksia testaamiseen on vähän. Tämä tapahtuma sai siis olla sellainen. Minulla on tapana aikatauluttaa syömiseni ja juomiseni, jotta se pysyy säännöllisenä. Näin tein nytkin.

Matka taittui yllättäen oikein mukavasti, vaikka kuuma oli ja joitain paarmoja pyöri kimpussa. Melko pian huomasin eteneväni samaa tahtia kolmen naisen porukan kanssa. Minä etenin hitaammin, mutta huolsin nopeammin ja siksi ohittelimme toisiamme pitkin matkaa. Huoltojen tiheys teki juoksusta helpon tuntuista. Kaadoin päälleni kylmää vettä aina, kun se oli mahdollista ja sen ansiosta helle tuntui oikein siedettävältä. Heti jos alkoi tuntua päässä huonolta, laitoin kävelyksi ja söin suolaa.

Jossain vaiheessa huomasin, että lyhyemmät sarjat olivat startanneet, koska heitä alkoi tulla vastaan edestakaisella pätkällä. Bongasin jonkun itselleni tuntemattoman JTR-paidan kantajan. Vastaan tuli myös Anna-Mari, joka oli aikeissa keskeyttää vaikeuksien takia. Kolautin sääreni oksanpätkään ja siitä alkoi vuotaa verta, sen verran vähän kuitenkin että annoin sen olla. Keskimmäisellä huoltopisteellä ennen viimeistä kierrosta minulta kysyttiin, haluanko siihen hoitoa. Myönnyin kiitollisena ja aiemmin mainitsemani samaa tahtia edennyt naisporukka sujahti sillä välin ohitseni, kolmesta kahteen vähentyneenä. 

Viimeisellä kierroksella sain seurakseni turvajuoksijan, koska olin viimeinen reitillä. Keskustelimme kaikenlaista. Hämmästelin turvonneita käsiäni ja kuulemma se johtuu liiasta natriumista, pitäisi saada muitakin suoloja. Laitoin tämän muistiin, että pitää tutkia tarkemmin elektrolyyttilisiä. Juoksin yhä kahden naisen perässä, mutta luvassa olisi vielä Kolin tyyppinen nousu ennen maalia ja minulla olisi hyvä mahdollisuus saada heidät kiinni. Todella, nousu oli lähes nelinkontin kiivettävä ja sitä seuraavassa alamäessä ohitin naiset. Pitkällä ja paahtavan aurinkoisella loppusuoralla toinen heistä kiitikin taas ohitseni ja olimme siis kaikki kolme käytännössä samanaikaisesti maalissa.

Olin erittäin yllättynyt siitä, että voin maalissa hyvin. Edes päätä ei särkenyt, eikä särky iskenyt illallakaan. Otin vastaan jaetun tuotekassin ja siirryin autolle syömään. Ajoin uimarannalle ja virkistäydyin vedessä. Sitten palasin hotellille ja köllöttelin sängyllä ilman tarvetta lähteä mihinkään. Nautiskelin levosta ja unesta, koska seuraavana päivänä olisi luvassa pitkä ajomatka kotiin.

Tapahtuma oli oikein hyvähenkinen ja leppoisa. Huoltoja oli paljon, 48 km matkalla 13 kertaa, joten sen suhteen pääsi helpolla. Risteyksiä reitillä oli paljon ja siinä on aina eksymisen riski. Joku voi kokea saman reitin monta kertaa kiertämisen tylsäksi, toisaalta yksin harvemmin tarvitsee juosta. Viihdyin tapahtumassa ja voisin hyvin tulla uudelleenkin.

Maalissa.


SisuXTrailille vuotta myöhässä

Lapinjärvellä järjestettävä SisuXTrail juostiin tänä vuonna kesäkuussa. Olin ilmoittautunut tähän tapahtumaan jo vuotta aiemmin, mutta pande...