 |
| Lyhyisiin kisoihin valmistautuminen sujuu vihdoin rutiinilla. Toiseen urheilujuomaa, toiseen palkkaria. Vielä hätävarataatelit mukaan, jos reissu venähtää. |
Kevät on lappujuoksujen aikaa. Päätin juosta tänään vain viitosen, koska viikko sitten menin kympin. Päivä oli erittäin lämmin ja kaunis. Juoksun kannalta siis melko huono. Tulisi kuuma ja ahdistus. Saavuin paikalle melko viime tingassa, joten ehdin nipin napin lämmitellä. Hölkkäsin menemään shortseissa ja topissa ja mietin, että nyt kuuluisi olla kylmä, jotta juoksu kulkisi. Vaan ei ollut, oli juuri sopiva, voihan myrkky!
Tuttu lähtöjännitys kaiversi mahanpohjassa, kun startti tuli. Juoksin etukäteen päättämääni vauhtia ja hyvin pian se alkoi tuntua huonolta. Mahassa kiersi ja aurinko porotti. Kahden kilometrin kohdalla harkitsin vakavasti keskeyttämistä. Ihmettelin, miksi ihmeessä alan tähän aina, enkö ikinä opi? Muistutin itseäni, että näitä juostaan, jotta juoksu kulkisi jatkossa paremmin ja sitähän minä haluan. Päätin, että keskeytän, jos taju lähtee tai oksennan. Ei tapahtunut kumpaakaan, joten pakko oli vain jatkaa. Onneksi viitonen on niin lyhyt matka, ettei kärsimystä ehdi kestää kamalan kauan. Kolmen kilometrin kohdalla ajattelin, että enää välituntivalvonnan verran matkaa, sen kyllä kestän. Ja kestinhän minä!
 |
| Tämä pöhlö kuva otettu juoksun jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti